Paluu arkeen

Takaisin kotiin

Huhhuh, pidennetty viikonloppu on nyt takana ja saan taas rauhassa levätä. Omistajani tuli eilen hakemaan minut Kirkkonummelta ja jouduin hyvästelemään Morriksen. Eihän sitä tiedä jos pääsisin vielä uudestaan käymään siellä, jos nyt ei ole vielä tärpännyt!

 

Tässä vaiheessa voisin kertoa vähän meidän kissojen tiineydestä. Omistajani punnitsee minua nyt joka päivä, koska painoni pitäisi alkaa pian nousta. Kolmen viikon kuluttua nännit alkavat punertua ja suurenevat noin keitetyn riisinjyvän kokosiksi. Silloin omistajani voi olla jo melko varma astutuksen onnistumisesta! Hän varaa minulle ajan pentu-ultraan Hertasta ja silloin voimme hyvällä tuurilla nähdä pentujen lukumäärän.

Kissojen kantoaika vaihtelee 59-70 vrk, mutta keskimäärin se kestää 60-65 vrk. Noin viikkoa ennen synnytystä alan etsiä sopivaa pesäpaikkaa itselleni, joten toivon, että omistajani ovat siihen mennessä laittaneet pentulaatikon kuntoon! 12-24 tuntia ennen synnytystä oloni alkaa olla hyvin levoton ja vatsakin painaa. Sen jälkeen se onkin sitten menoa!

Miau! Jännittää odotella, mitä tulee tapahtumaan!

 

Matka alkaa

Reissu Kirkkonummelle
 

Tänään oli se päivä, kun minut vietiin vihdoinkin Kirkkonummelle! Koko eilisen ja tämän päivän oli niin levoton olo, että omistajani päättivät nyt olevan oikea aika vierailla Morriksen luona. Päivä oli harvinaisen synkkä ja sateinen, mutta mieli sitäkin aurinkoisempi.

Matka alkoi hieman takerrellen. Jos oikein ymmärsin, niin auto ei meinannut lähteä käyntiin. No mikäs siinä oli takapenkillä ollessa, kun omistaja lähti työntämään autoa käyntiin. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan ja puolen tunnin päästä olimmekin Kirkkonummella. Voi viikset sitä paikkaa! Omakotitalo ja paikallisilla kissoilla oma aidattu ulkohäkki kiipeilypuineen!

Kun pääsimme sisälle, minua alkoi hieman pelottaa. Niin paljon eri tuoksuja ja ihan vieras paikka. Sitten näinkin sulhaseni, tuo komea, vuotta vanhempi nuorukainen tuijotti keittiöstä. Koska olen hitaasti lämpeävä, en pitänyt ollenkaan kun tämä nuorukainen tuli tervehtimään liian lähelle. Kolli pelästyi sähähdystäni jonka tuloksena sain olla koko illan ihan rauhassa.

Miau! Hieman on ikävä omistajiani, mutta onneksi näen heidät taas maanantaina. Kuherruskuukausi alkakoon!

Aprillipäivä

Aprillipäivä, muttei aprillipilaa!

Kurrrrnauskis, olo on mitä kummallisin.. Viime päivinä on minulle tullut hirmuinen tarve naukua niin että naapurikin kuulee! Miukukin alkaa pikkuhiljaa hermostua. Huutamisen lisäksi tekee mieli kieriä lattialla ja retuuttaa omistajieni sukkia. Kevät tekee näemmä tuloaan, sillä minusta tuntuu että rakkautta on ilmassa!

 

Tämän kaiken hässäkän keskellä koitti sitten aprillipäivä. Omistajani oli lähdössä SUVAK:in tämän vuoden ensimmäiseen kotikissanäyttelyyn, joskin tällä kertaa ilman minua. Sivuja katsellessaan vielä aamulla ennen lähtöään, ei hän voinut uskoa silmiään. Olin voittanut vuoden 2011 paras nuori -palkinnon, julmaa aprillipilaako? Ei se ollut! Omistajani tuli takaisin ison pokaalin, lelujen ja herkkujen kera. En minä siitä pokaalista välitä mutta nams niitä nameja!

Miau! Kyllä kevät on ihanaa aikaa!